Daitoryu aikijujutsua 15 vuotta
Tuli taas ostettua lentoliput Osakaan, Japaniin. Neljästoista treenimatka vuodesta 1995. Välillä tuntuu että olisi mielenkiintoisempaa lähteä vaikka Vaasaan. Tai Imatralle, tai minne vaan muualle. Ei millään pahalla. Mutta minkäs teet kun lajiksi on aikoinaan tullut valittua japanilainen Daitoryu aikijujutsu ja opettajani ovat Osakassa. Se ainoa paikka jossa voin itse saada oppia. Tosin käyvät hekin Suomessa opettamassa pari kertaa vuodessa. Ero on vain siinä että Japanissa harjoitellessani saan treenata usein opettajani kanssa kaksistaan tai jos olen reissussa vaimoni kanssa joka myös harjoittelee samaa lajia, opettaja opettaa meitä kahta yksityisesti. Suomessa leirillä opettajani täytyy tietysti opettaa myös muita.
Aloitin Daitoryu aikijujutsu Takumakain harjoittelun Japanissa, ensimmäisenä eurooppalaisena, perjantaina 27.7.1995 klo 14.00 Japanin aikaa. Muistan ajankohdan ja ensimmäisen harjoituksen täydellisesti; ukemeita (kaatumistekniikoita) ja perusjujutsua kaksi tuntia. Opettajani Takeshi Kawabe Shihan, 8.dan halusi ensin nähdä mitä osaan. Dojolla (harjoitussali) ei ollut minkäänlaista ilmastointia tai jäähdytystä Jokainen joka on käynyt siihen vuoden aikaan Japanissa ymmärtää millaista on harjoitella kun ilma on mushiatsui, todella kuuma ja kostea, salissa ja ulkona. Jo treenipukuun pukeutuminen käy aivan hyvin alkulämmittelystä, muuta ei tarvita. Ensimmäisten treenien jälkeen kiidettiin suoraan toisiin harjoituksiin legendaariselle Asahi Shinbun-sanomalehden salille jossa Takuma Hisaa opetti ensin Morihei Ueshiba (1933-36) ja hänen jälkeensä Sokaku Takeda (1936-39). Siellä treenin aiheena oli Daitoryun kuuluisan kivuliaat nivellukot kaksi seuraavaa tuntia. Ja vaikka olin harjoitellut budoa 11 vuotta ennen Japaniin lähtöä, ei nivelet olleet tottuneet sellaiseen vääntämiseen ja kipuun. Se treeni tuntuikin ranteissa koko loppu reissun eli lähes kolme kuukautta. Viikossa käytiin harjoituksissa 10-20 eri dojolla, joka päivä oli 2-3 treenit koko kolme kuukautta. Lomaakin tosin oli kokonaiset kolme päivää.
Miten päädyin aikoinaan juuri Daitoryu aikijujutsuun? Se onkin pitkä tarina mutta tässä lyhyesti: Lajin nimi on käsittääkseni ollut aina kuuluisa. Ainakin itse tunsin nimen ja tyylin maineen kivuliaista tekniikoistaan jo useita vuosia ennen kuin edes ajattelin koskaan treenaavani kyseistä lajia. Jossain vaiheessa kiinnostukseni kuitenkin heräsi enemmän ja aloin selvittämään josko olisi mahdollista mennä kesälomalla tutustumaan Daitoryuhun jonkun oppiin Euroopassa En saanut yhtään kontaktia opettajiin vaikka olin yhteydessä monen Euroopan maan budo-liittoon (siihen aikaan ei Daitoryuta montaa harrastajaa Euroopassa ollutkaan). Nyt kun ajattelen niin onneksi en koska sain yhteyden Japaniin Takumakain pääopettajaan Takeshi Kawabeen, tosin monen mutkan kautta Kawabe-sensei kertoi että Takumakailla ei ole yhtään seuraa Euroopassa ja hän mielellään haluaisi saada tänne harrastajia. Niin hän kutsui minut Osakaan harjoittelemaan. Olimme kirjeenvaihdossa vuoden ennen lähtöäni ja Kawabe-sensei jopa järjesti asunnon oleskeluani varten.
Miksi kirjoitin tämän? Sattumalta huomasin päivänä eräänä että tämän kesäinen neljästoista kuukauden mittainen matkani Japaniin osuu sattumalta ja ennalta suunnittelemattomasti täsmälleen samaan ajankohtaan kuin ensimmäinen matkani: tänä vuonna viikonpäivä on sunnuntai, 27.7.08. Jos olisi taikauskoinen niin voisi miettiä että mikähän merkitys tällä sattumalla on.....
Marko Kempas, Shibucho 4. dan
Daitoryu aikijujutsu Takumakai Finland
Mudoson ry
www.aikijujutsu.fi
marko.kempas@aikijujutsu.fi
